Jatkuu muualla.

Ennuste

- Miten hallitusten kävi?
- Kuulopuheiden mukaan ne kaatuivat asteittain omaan tarpeettomuuteensa. Ne järjestivät vaaleja, julistivat sotia, säätivät verolakeja, takavarikoivat omaisuuksia, määräsivät pidätyksiä ja yrittivät saada aikaan sensuurin, muttei kukaan koko planeetalla piitannut niistä. Lehdistö lakkasi julkaisemasta niiden artikkeleita ja hallitusherrojen kuvia. Poliitikkojen oli pakko etsiä itselleen kunniallista työtä; joistain tuli hyviä koomikkoja tai kelpo puoskareita.

--Tulevaisuuden ihminen kertoo edessä olevasta historiasta Borgesin novellissa Väsyneen miehen utopia.

Novelli kuuluu kokoelmaan Hiekkakirja. Joku oli kirjoittanut Amazonin kommentteihin 1996 kääntäneensä näitä novelleja suomeksi ja että tätä kirjaa pitää lukea uudelleen ja uudelleen kunnes sivut hajoavat pölyksi. Valitettavasti en löytänyt kommenttia tähän hätään.

Linkkejä

• Amerikkalainen unelma
• Teollista rappioromantiikkaa

Kaksi haja-ajatusta Beethovenia kuunnellessa

Olen kuunnellut viime aikoina Beethovenin pianosonaatteja. Erityisesti tätä.

Yksi hauska puoli niissä on se, että ne ovat kaikki hyviä. Toisin sanoen niitä voidaan kuvailla, mutta niiden arvottaminen osoittaa huonoa ja lapsellista makua. Vaikkapa se, että nyrpistellään kuutamosonaatille kun se on niin suosittu.

Arvostelu kohdistuu vain siihen, miten ne soitetaan. Sävellys ei ole kohde vaan koordinaatisto. Sävyt ja yksityiskohdat ovat immuunimpia selittelylle ja ideologioille kuin perusrakenteet. Siksi niissä kokee vapautta, joka on terapiayhteiskunnassa muuten varsin harvinaista.

Toinen on se, että niitä on kiusallista kuunnella seurassa. Kokeminen on aina yksityistä. Aidoista tunteista ei puhuta turhaan, mutta niistä puhutaan väärin. Verbalisoitu kokemus on jo kuollut ja jaettu kokemus aina ja välttämättä pelkkää teeskentelyä ja laumahenkeä. Se, että tunne nolottaa, on osoitus siitä, että se on oma. Yksityisenä pidettyjä kokemuksia pitkin kulkee omaa polkuaan.

Sivumennen sanoen tämä omalta polulta poikkeaminen on se, mikä häiritsee tunneihmisissä. Ei tunteiden määrä vaan se, että heidän tunne-elämänsä on rumaa eli mautonta. Toisin sanoen äitelää teeskentelyä ja paniikissa mässäilyä. Tunneihmisen elämän tarkoitus on esittää lähimmäisille, ettei ole jäänyt ilman, ettei ole luuseri. Etteivät nämäkin hylkäisi.

Teodikea

Kirkkoisät opettivat, että koska Jumala on luonut maailman, se on täydellinen. Täydellisen rikas, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki mahdollisuudet toteutuvat siinä.

Siksi jos on mahdollista, että sokea orpo kompastuu sirkkeliin, hän myös kompastuu. Samoin kuin on jossain myös kompastumatta, jos sekin on mahdollista.

Ihmiset ovat silmänräpäyksen eläviä olentoja, jotka tarkastelevat maailmaa vajaiden ja kapeiden aistiensa läpi. Ja senkin vähän tiedon sotkee ihmisen sielussa vellova synti eli tunteet.

Siksi ihmisyksilö ei tajua maailman suurta kokonaisuutta sellaisena kuin Jumala on sen täydelliseksi tarkoittanut. Hän voi kuitenkin ylittää tilanteensa ja edes tietää ettei ymmärrä, koska Jumala on antanut hänelle siitä ilmoituksen.

Elämän tarkoitus

En ole oikein koskaan tajunnut miksi jotkut kaipaavat tarkoitusta elämälleen tai jotain suurempaa. Tai haluavat uskoa johonkin tai kuulua johonkin. Mitä vikaa vapaudessa on? Miten ketään voi ahdistaa se, etteivät toiset määräile?

Ei tarvitse raapia kauhean pitkään kun tajuaa, että nämä haluavat orjuuttaa myös ja ennen kaikkea toiset. Nykyään sitä kutsutaan välittämiseksi. Ehkä eksistentiaalinen ahdistus on vain ajatus, että toiset on helpompi orjuuttaa jos orjuuttaa itsensäkin esimerkiksi.

Tieto ja taito

Asiantuntemusta voi verrata verkkokalvoon. Keskellä on pieni terävän näön alue. Sitä ympäröi paljon laajempi periferisen näön alue. Kutsun ensimmäistä nimellä taito ja toista nimellä tieto.

Taito on se osa tiedosta, jota voi soveltaa lonkalta. Miettimättä, suunnittelematta, valmistautumatta. Siis välittömästi. Asiat, jotka voi nähdä suoraan.

Edelleen, ihminen on onneton, jos hän ei käytä taitoaan. Jos hän joutuu käyttämään vain tietoaan, hän on stressaantunut. Jos ei edes sitä, turhautunut. Mitä laajempi on käytettävä taito ja mitä nopeammin se laajenee, sitä onnellisempi ihminen.

Käyttämisellä en tarkoita toistuvaa työtä vaan taidon soveltamista uudella tavalla.

Hyvä esimerkki on tohtori Kokkarinen, joka pitää hyvillä mielin ja motivoituneena ohjelmoinnin peruskursseja. Ainakin verrattuna perinteisiin akateemisiin itkuvirsiin. Periaatteessa yksinkertaisten tehtävien ja ratkaisujen tarkasteleminen kirkkaasti ja näkökulmia vaihtamalla on vaivatonta mutta stimuloivaa.

Keksin kolme syytä miksi ihmiset ovat onnettomia:

1. Heidän taidoilleen ei ole kysyntää.
2. He elävät ympäristössä, jossa tietäminen sinänsä on arvo. Taito koskee aina (koko tietämiseen verrattuna) hyvin pientä ja usein alkeelliseksi katsottua osaa. Sillä ei voi kehuskella. Tämän äärimmäinen ilmentymä on puhetapa, että jokin on väärin jos se on liian helppoa.
   
3. Taitoon kuuluvat lähes aina asiat, joita käytetään säännöllisesti. Jos ei saa tilaisuutta käyttää niitä, ne eivät laajene triviaalin ulkopuolelle, mistä seuraa kohta 1.

Sekä yksi laajempi ja melko rohkea hypoteesi:

• Ihminen on vapaa tunteistaan vain taitoa käyttäessään. Taitoa käyttämättömät ovat paitsi stressaantuneita ja/tai turhautuneita, heillä ei ole hengähdystaukoa jossa virkistäytyä tunnetiloista. Siksi heidän emootionsa ovat latteita ja painostavia.
  

Seventh Tree

Goldfrappin uusi levy Seventh tree ilmestyy kuun lopussa. Kuten odotettavaa on, musiikki on taas täysin erilaista kuin kolmella edellisellä levyllä.

Youtubeen on vuotanut kolme muutakin kappaletta:

• A & E
• Little Bird
• Cologne Cerrone Houdini.

Itse en vielä oikein tiedä kantaani näihin.

Kapakkaviisaus

Jos pubissa on televisio auki, se laskee viihtyvyyttä vähintään 50 prosenttia. Yleensä enemmän. On vaikea löytää paikkaa, jossa ruutu ei osuisi näkökenttään häiritsemään.

Olen tietenkin tässä väärässä. Muuten televisioita ei olisi edes hankittu.

Miete

Nihilismi kuuluu normaaliin aikuistumiseen. Vain ne, jotka eivät kykene objektiiviseen ajatteluun, saavat siitä ongelmia tai mielipahaa.

Tai toisella tavalla ilmaistuna:

Ennen vanhaan ajateltiin, että harrasteleva herrasmies on aina parempi kuin ammattilainen. Ihmisiä ei kannata päästää sotkemaan asioita, johon he eivät osaa tai voi suhtautua huvittuneen välinpitämättömästi.

Ikuisuuden peili

Originally uploaded by François Coquerel

Pidän Francois Coquerelin muotokuvista. Ihmiset on kuvattu niissä jollain tavalla sub specie aeternitatis.

Peter Handken kirjat viehättävät samasta syystä.

Intellektuaalinen luokkajako

Keksin hypoteesin, että ihmiset jakautuvat ajatuksissaan ja valinnoissaan kolmeen luokkaan:

• Alaluokan arvot ovat kunnia ja lojaalisuus ryhmälle
• Keskiluokan arvot ovat suorittaminen, konformismi ja hierarkisuus
• Yläluokka ei tarvitse arvoja eikä moraalia.

Nämä määritelmät on otettu hihasta. Olennaista on niiden vaikutus älylliseen suorituskykyyn. Alaluokan heimomentaliteetti estää suunnilleen kaiken oppimisen ja itsenäisyyden. Keskiluokkaa raskauttaa tilivelvollisuus.

Nämä tietenkin yhdistyvät jonkin verran yhteiskuntaluokkiin tai oppiarvoihin. Yläluokkaisen olennaisin ominaisuus on se, ettei hänen tarvitse puolustella ajatuksiaan ja valintojaan kenellekään. Esimerkiksi puolisolle, työnantajalle tai kansalle.

Sen takia yläluokkaiset oppivat ja menestyvät suhteellisesti ottaen vähimmällä vaivalla ja lahjoilla. Keskiluokka ei voi ottaa asioita asioina vaan sen pitää kääntää ne. Vähän kuin muinoin kun kaikki asiat piti ilmaista teologian tai marxismin kielellä. Alaluokka on tietenkin oma lukunsa.

Veikkaan lisäksi, että monet kestokeskustelut, sosiaaliset- ja identiteettiongelmat liittyvät näiden luokkien rajoilla olemiseen ja siihen, ettei ymmärretä että toisella luokalla on toinen arvopohja.